Kesäyö

Istun riipputuolissa puutarhassa lauantaiyönä vähää vaille puolenyön. Oli hellepäivä ja yö on samettinen. Tuuli, joka viilensi päivällä ihanasti, on tyyntynyt yön tullen ja tekee tunnelmasta vieläkin pehmeämmän. Kaupungilla ihmiset olivat kesäisen fiiliksen ja kesätapahtuman innoittamina etsiytyneet kahviloihin ja ravintoloihin, torin kulmille. Miten ihanaa onkaan se, että keskustan tapahtumat ovat aivan ääressä. Keräsin puutarhasta sisälle pari kukkakimppua. En malttaisi mennä nukkumaan, koska tällaiset yöt ovat niin harvinaisia. Huomaan kuitenkin, että kesä on saanut jo hienoisen käänteen syksyä kohti, sillä alkaa hämärtää. Yö on aavistuksen verran jo jotain muuta kuin yötön. Kaukaa kuuluu autojen ja mopojen ääniä. Se ei häiritse yhtään. Juuri nyt lintujen ääni on vaiennut. Nukkuvat varmaan nekin nyt, kun yö hämärtää. Yksikään hyönteinen ei häiritse. Se onkin outoa täällä uudessa kodissa, kun koko kesänä olen nähnyt yhden ainoan hyttysen puutarhassa, johtuisiko lukuisista linnuista, ...