Syyspimeää, kiitollisuutta ja hersyvää sisustusta

 

Pimenevinä iltoina on ihana sytyttää kynttilöitä ja tunnelmavaloja, nauttia omasta kodista ja sen tunnelmasta. 

Jotenkin tämä koti alkaa jo muotoutua omaksi ja niin meidännäköiseksi. Kiitollisia olemme kodistamme samoin kuin jokaisesta vieraasta, ystävästä joka täällä piipahtaa kyläilemässä.

Mitä kauemmin tässä asuu, sitä vähemmän tätä haluaa enää edes muuttaa. Kaikkihan on niin siistiä ja kaunista tässä 40 vuotta vanhassa talossa lähtökohtaisesti. Ajatukset pienistäkin remonteista ovat miltei karsiutuneet. Miksi tehdä uutta, kun vanha on hyvä ja niin uniikki?

Eniten rakastan tässä talossa sitä, että tämä suorastaan kutsuu sisustamaan hersyvästi, mikä sopii minulle, joka en ole mikään minimalisti. 

Tietyt vanhat esineet ovat jotenkin niin edukseen juuri tässä talossa, kuten äitini vanhat nukenrattaat, joita olen säilyttänyt aarteensa. 

Ihmettelen, kuinka kiva ja mielenkiintoinen kokonaisuus voi syntyä siitä, että vain miksaa keskenään uutta ja vanhaa, taloon edelliseltä omistajalta jääneitä ja itse hankittuja tai suvussa säilytettyjä.

Taidetta en ole laittanut seinille, en halua perinteisiä tauluja, koska sisustustyylini on ennemmin kepeä ja leikkisä kaikessa runsaudessaan, kuin raskas ja pramea. Toki esim. vanhat, arvokkaat valaisimet tuovat myös glamouria menneiltä ajoilta tunnelmaan samoin kuin vanhat tyylihuonekalut. Osasta luovuimme, kun lattiat oli hiottu. Tavaraa oli vain liikaa. Halusimme kompensoida olohuoneen mummolalookkia parilla hyvin tavallisella, pelkistetyllä sohvapöydällä, josta toinen toimii tv-tasona.

Kuitenkin halusin yhden perintötaulun olohuoneeseen, kun se päätyi meidän säilytettäväksemme, mutta koska en halua raskaita tauluja seinille, se päätyikin lattialle. 😅

Se saa olla toistaiseksi siinä.