Kauniinretro kotimme

  Olen tänään kovin kiitollinen isänmaasta, tästä kodista, rauhasta, joka myös kodissamme vallitsee, mutta etenkin siitä, että maassamme on tänään kaikki kuitenkin hyvin. Olen ylpeä suomalaisuudesta, ylpeä veteraaneista , joista suurin osa on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Heidän uhrauksensa ja lahjansa tämän maan hyväksi on mittaamaton. Minua kosketti tänään Hanna Kivisalon runo . Hanna on suosikkirunoilijani, jonka blogin nimi on Sekunnit ja tunnit . Jos et ole tätä runoa nähnyt, tai muuta hänen tuotantoaan, suosittelen lämpimästi: " Suomi taisteltiin takaisin kolmeen kertaan . Ensimmäinen sukupolvi oli se, joka kantoi sodan. He lähtivät rintamalle, luopuivat nuoruudestaan ja turvallisuudestaan. Heidän osansa oli taistella, sillä taistelematta ei olisi ollut mitään. Heidän tehtävänsä oli kestää, ja he kestivät.  Toinen sukupolvi sai käsiinsä maan, joka oli pelastettu mutta raunioitunut. Heidän osansa oli rakentaa uudelleen talot, koulut ja sairaalat, sillä raunioihin ei vo...

  Pimenevinä iltoina on ihana sytyttää kynttilöitä ja tunnelmavaloja, nauttia omasta kodista ja sen tunnelmasta.  Jotenkin tämä koti alkaa jo muotoutua omaksi ja niin meidännäköiseksi. Kiitollisia olemme kodistamme samoin kuin jokaisesta vieraasta, ystävästä joka täällä piipahtaa kyläilemässä. Mitä kauemmin tässä asuu, sitä vähemmän tätä haluaa enää edes muuttaa. Kaikkihan on niin siistiä ja kaunista tässä 40 vuotta vanhassa talossa lähtökohtaisesti. Ajatukset pienistäkin remonteista ovat miltei karsiutuneet. Miksi tehdä uutta, kun vanha on hyvä ja niin uniikki? Eniten rakastan tässä talossa sitä, että tämä suorastaan kutsuu sisustamaan hersyvästi, mikä sopii minulle, joka en ole mikään minimalisti.  Tietyt vanhat esineet ovat jotenkin niin edukseen juuri tässä talossa, kuten äitini vanhat nukenrattaat, joita olen säilyttänyt aarteensa.  Ihmettelen, kuinka kiva ja mielenkiintoinen kokonaisuus voi syntyä siitä, että vain miksaa keskenään uutta ja vanhaa, taloon edelli...

Säät ovat viilenemään päin, mutta meillä on hiottu kahdessakin merkityksessä. Lattiat saivat nimittäin aivan uuden pinnan.  Jännä sattumien summa johti siihen, että meille vain tulla tupsahti ammattilainen, joka lupautui hiomaan tummuneet ja kellastuneet olohuoneen, ruokailutilan ja vierashuoneen parketit. Ei siinä sitten auttanut muu kuin ruveta roudaamaan tavaraa autotalliin ja terassille. Pikkutavaran sai kätevästi saunaan. Sitä on siellä vieläkin niin paljon, että saa nähdä, koska pääsemme seuraavan kerran saunomaan. Pari päivää siinä meni. Sitten vain odoteltiin lakan kuivumista. Täytyy sanoa, että kesäaikaan tämä projekti oli helppo toteuttaa, kun sai itse asustella muissa huoneissa, eikä sullottujen huonekalujen keskellä.  Täytyy sanoa, että muutos oli iso. Jälkimmäisessä kuvassa on siis se vanha, tummempi lattia. Eipä sitä tajunnutkaan, kuinka kaunis tammiparketin vaalea puupinta sieltä tuli esiin. Koko ilme raikastui kertaheitolla. Kun tavaraa kannettiin takaisin tupa...

Istun riipputuolissa puutarhassa lauantaiyönä vähää vaille puolenyön. Oli hellepäivä ja yö on samettinen. Tuuli, joka viilensi päivällä ihanasti, on tyyntynyt yön tullen ja tekee tunnelmasta vieläkin pehmeämmän. Kaupungilla ihmiset olivat kesäisen fiiliksen ja kesätapahtuman innoittamina etsiytyneet kahviloihin ja ravintoloihin, torin kulmille. Miten ihanaa onkaan se, että keskustan tapahtumat ovat aivan ääressä. Keräsin puutarhasta sisälle pari kukkakimppua. En malttaisi mennä nukkumaan, koska tällaiset yöt ovat niin harvinaisia. Huomaan kuitenkin, että kesä on saanut jo hienoisen käänteen syksyä kohti, sillä alkaa hämärtää. Yö on aavistuksen verran jo jotain muuta kuin yötön. Kaukaa kuuluu autojen ja mopojen ääniä. Se ei häiritse yhtään. Juuri nyt lintujen ääni on vaiennut. Nukkuvat varmaan nekin nyt, kun yö hämärtää. Yksikään hyönteinen ei häiritse. Se onkin outoa täällä uudessa kodissa, kun koko kesänä olen nähnyt yhden ainoan hyttysen puutarhassa, johtuisiko lukuisista linnuista, ...

  Keittiössämme on hieman ahdas paikka. Siinä oli valkoinen, kapea vitriinikaappi, joka oli kyllä tarpeellinen astioiden säilytystä varten.  Tänään kuitenkin satuimme löytämään ihanan kaapin erään sisistusliikkeen loppuunmyynnistä. Kaappi oli huomattavasti massiivisempi, tummempi, mutta myös kauniimpi.  En tiedä oliko voittajan valinta tuohon muutenkin ahtaaseen tilaan, mutta joskus pitää vain mennä fiilis edeltä. Komeahan tuo on. Ja mahtuuhan tuonne paljon enemmän tavaraakin nyt. Päivä on ollut vähemmän sateinen. Nyt tuntui aivan hyvältä tulla paistamaan takkamakkaraa terassille. Uusien perunoiden kanssa varmasti maistuu. Tekemättömät työt vaivaavat hieman, kuten ikkunoiden pesu. Näyttävät taas siltä, kuin niitä ei olisi koskaan pesty.  Kukkapenkeissä riittäisi taas kitkemistä. Mutta onhan päivä vielä huomennakin.  Ja pionikin on ruvennut kukkimaan.

 Katselen keittiön ikkunasta ulos sateiseen puutarhaan. Kuvat tässä postauksessa on otettu toissapäivänä, kun sää oli aurinkoinen ja lämmin. Nyt oli poimittava ulkoa kaikki tuulessa lentoon lähtevä suojaan, kun on luvattu kovaa tuulta ja rankkaa vesisadetta. Kevätkukat tulivat hyvissä ajoin, mutta nyt perennojen kukkimista on saanut odotella. Tällä hetkellä avaavat kukintojaan kärhöt, harjaneilikka ja palavarakkaus. Saniaiset pohjoisseinustalla ovat reheviä. Onhan nyt saatu sadetta. Ja lannoitetta saivat hyvän määrän alkukesästä. Eilen katselin puutarhassa olevaan kirjosieppojen pesäpönttöön ja voi mitä sain nähdä! Varpusparvi oli pesän kimpussa. Aivan väkisin yrittivät sisälle pesään. Onneksi pesäpöntön kolo oli ilmeisesti tarpeeksi pieni. Tänään nimittäin kirjosiepot ovat jatkaneet poikasten ruokintaa tavalliseen tapaan. Tänään siivosin tuvassa. Puutarhassa olisi kitkemistä, tuvassakin monenlaista puuhaa. Leiponut en ole maailman aikoihin, kaapeissa on edelleen osittain epäjärjes...