Kauniinretro kotimme

Istun riipputuolissa puutarhassa lauantaiyönä vähää vaille puolenyön. Oli hellepäivä ja yö on samettinen. Tuuli, joka viilensi päivällä ihanasti, on tyyntynyt yön tullen ja tekee tunnelmasta vieläkin pehmeämmän. Kaupungilla ihmiset olivat kesäisen fiiliksen ja kesätapahtuman innoittamina etsiytyneet kahviloihin ja ravintoloihin, torin kulmille. Miten ihanaa onkaan se, että keskustan tapahtumat ovat aivan ääressä. Keräsin puutarhasta sisälle pari kukkakimppua. En malttaisi mennä nukkumaan, koska tällaiset yöt ovat niin harvinaisia. Huomaan kuitenkin, että kesä on saanut jo hienoisen käänteen syksyä kohti, sillä alkaa hämärtää. Yö on aavistuksen verran jo jotain muuta kuin yötön. Kaukaa kuuluu autojen ja mopojen ääniä. Se ei häiritse yhtään. Juuri nyt lintujen ääni on vaiennut. Nukkuvat varmaan nekin nyt, kun yö hämärtää. Yksikään hyönteinen ei häiritse. Se onkin outoa täällä uudessa kodissa, kun koko kesänä olen nähnyt yhden ainoan hyttysen puutarhassa, johtuisiko lukuisista linnuista, ...

  Keittiössämme on hieman ahdas paikka. Siinä oli valkoinen, kapea vitriinikaappi, joka oli kyllä tarpeellinen astioiden säilytystä varten.  Tänään kuitenkin satuimme löytämään ihanan kaapin erään sisistusliikkeen loppuunmyynnistä. Kaappi oli huomattavasti massiivisempi, tummempi, mutta myös kauniimpi.  En tiedä oliko voittajan valinta tuohon muutenkin ahtaaseen tilaan, mutta joskus pitää vain mennä fiilis edeltä. Komeahan tuo on. Ja mahtuuhan tuonne paljon enemmän tavaraakin nyt. Päivä on ollut vähemmän sateinen. Nyt tuntui aivan hyvältä tulla paistamaan takkamakkaraa terassille. Uusien perunoiden kanssa varmasti maistuu. Tekemättömät työt vaivaavat hieman, kuten ikkunoiden pesu. Näyttävät taas siltä, kuin niitä ei olisi koskaan pesty.  Kukkapenkeissä riittäisi taas kitkemistä. Mutta onhan päivä vielä huomennakin.  Ja pionikin on ruvennut kukkimaan.

 Katselen keittiön ikkunasta ulos sateiseen puutarhaan. Kuvat tässä postauksessa on otettu toissapäivänä, kun sää oli aurinkoinen ja lämmin. Nyt oli poimittava ulkoa kaikki tuulessa lentoon lähtevä suojaan, kun on luvattu kovaa tuulta ja rankkaa vesisadetta. Kevätkukat tulivat hyvissä ajoin, mutta nyt perennojen kukkimista on saanut odotella. Tällä hetkellä avaavat kukintojaan kärhöt, harjaneilikka ja palavarakkaus. Saniaiset pohjoisseinustalla ovat reheviä. Onhan nyt saatu sadetta. Ja lannoitetta saivat hyvän määrän alkukesästä. Eilen katselin puutarhassa olevaan kirjosieppojen pesäpönttöön ja voi mitä sain nähdä! Varpusparvi oli pesän kimpussa. Aivan väkisin yrittivät sisälle pesään. Onneksi pesäpöntön kolo oli ilmeisesti tarpeeksi pieni. Tänään nimittäin kirjosiepot ovat jatkaneet poikasten ruokintaa tavalliseen tapaan. Tänään siivosin tuvassa. Puutarhassa olisi kitkemistä, tuvassakin monenlaista puuhaa. Leiponut en ole maailman aikoihin, kaapeissa on edelleen osittain epäjärjes...

 Juuri mitään emme ole malttaneet tästä talosta vielä hävittää, kun ei tiedä, katuisiko sitä hetken päästä. Siitä syystä terassimmekin oli täyteen ängetty.  Tänään siirsimme hieman tavaraa sieltä pois, osan varastoon, vanhan puutarhapöydän tuoleineen puutarhaan. Lähinnä pikkutavaran karsiminen antoi terassille väljyyttä ja näyttääkin nyt paljon helpommalta katsella. Retroilu yltää tänne terassille ja toki se on tervetullutta myös tänne, onhan kotimme sisältäkin melkein kaikilta osin pääasiassa useamman vuosikymmenen takaa. Tällaisella kelillä, kun asteita on vajaa parikymmentä, tämä lasitettu terassi on todella sopiva ja kutsuva paikka viettää aikaa. Ja jos on kovin kylmän, voi takkaan sytyttää tulen.

   Kohta viisi kuukautta olemme asuneet tässä talossa ja tekemistä on riittänyt niin paljon, ettei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Nyt selvästikin alkaa helpottaa, koska on aikaa jopa käsitöille. Olen siirtänyt villasukantekeleet sivuun ja ostin punoskudetta ja nyöriä ja virkkasin ensin itselleni käsityökorin. Ohjeet sain Paapon blogista, mutta tapani mukaan tietenkin sovelsin ohjetta ja tein huomattavasti matalamman korin, sisustukseen sopivan, sekä virkkasin hihnan, jolloin koria voi kantaa olkapäällä kuin jotakin kylvövakkaa, kun vie käsityön vaikkapa terassille. Korin tehtyäni solmeilin mopparilangasta seinälle sulan. Esineet seinillä vaihtavat paikkaa jatkuvasti, tällä hetkellä tuntui löytyvän sopivan pehmeä seinäsisustus olohuoneeseen, kun en halua perinteisiä tauluja seinille, en ainakaan kovin raskaita. Toki täällä seinät ovat valkoiset, olivat jo alunperin, emmekä ole niitä muuttaneet, niin jotakin tapahtumaa on myös seinillä oltava. Isäntä seuraa välillä huvittune...

 Tänään sataa. Se tarkoittaa myös sitä, että voi rauhoittua puutarhatöiltä, voi siivota kaappeja, jotka neljä kuukautta sitten konkretisoituneen muuton jäljiltä ovat vieläkin vähän epäjärjestyksessä. Tai sitten voi ihan vain olla, kuunnella sateen ropinaa ja kirjoittaa blogipäivitystä pitkästä aikaa. On menty vähän liiankin vauhdilla. Tavattu ihmisiä, retkeilty, olinpa naistenpäivilläkin ihanassa Orisbergin kartanossa.  Ideoita täällä kotona tulee ja menee ja osaa toteutetaan. Talon suhteen emme ole tehneet mitään mullistavaa. Kaikki on siistiä, puutarhassakin on kivoja juttuja, istutukset oikeilla paikoillaan, toki osa vähän villiintyneitä, pientä karsintaa vailla. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikki täällä on tavallaan niin valmista ja hyvää sellaisenaan.  On ihanaa ottaa kesää vastaan täällä uudessa kodissa. Tuo olohuoneen iso ikkunanäkymäkin on kuin ihana, eri vuodenaikoina  muuttuva taulu. Aamulla tein kaurateeleipiä. Raparperit kasvavat takapihalla niin kovaa kyy...