Itsenäisyyspäivä

 

Olen tänään kovin kiitollinen isänmaasta, tästä kodista, rauhasta, joka myös kodissamme vallitsee, mutta etenkin siitä, että maassamme on tänään kaikki kuitenkin hyvin.

Olen ylpeä suomalaisuudesta, ylpeä veteraaneista, joista suurin osa on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Heidän uhrauksensa ja lahjansa tämän maan hyväksi on mittaamaton.

Minua kosketti tänään Hanna Kivisalon runo. Hanna on suosikkirunoilijani, jonka blogin nimi on Sekunnit ja tunnit. Jos et ole tätä runoa nähnyt, tai muuta hänen tuotantoaan, suosittelen lämpimästi:

"Suomi taisteltiin takaisin kolmeen kertaan.

Ensimmäinen sukupolvi oli se, joka kantoi sodan. He lähtivät rintamalle, luopuivat nuoruudestaan ja turvallisuudestaan. Heidän osansa oli taistella, sillä taistelematta ei olisi ollut mitään. Heidän tehtävänsä oli kestää, ja he kestivät. 

Toinen sukupolvi sai käsiinsä maan, joka oli pelastettu mutta raunioitunut. Heidän osansa oli rakentaa uudelleen talot, koulut ja sairaalat, sillä raunioihin ei voi jäädä asumaan. Heidän tehtävänsä oli jatkaa, ja he jatkoivat. 

Kolmas sukupolvi oppi katsomaan taaksepäin, sillä vihdoin siihen oli varaa. Heidän osansa oli kuulla se, mikä jäi kuulematta, ja puhua siitä, mistä ennen vaiettiin. Heidän tehtävänsä - meidän tehtävämme – oli ja on rakentaa Suomi ehjäksi sisältäpäin.

Ensimmäistä sukupolvea syytettiin siitä, että he joivat ja vaikenivat, toista siitä, että he pakenivat työhän ja suorittamiseen, kolmatta liiallisesta pehmeydestä ja heikkoudesta.

Mutta kaikki me teimme osamme:

taistelemalla,

rakentamalla,

ymmärtämällä.

Ei ole syyllisiä. On vain eri ajat, ja eri ajoilla eri tehtävät. Ja ihmiset, jotka tekivät parhaansa siinä ajassa, joka heille annettiin."

- Hanna Kivisalo -