Kauniinretro kotimme

 Maltoimme lähteä viikoksi kotoa pois, vaikka hädin tuskin, koska kotona on niin kivaa 😍 Olemme Madeiran saarella. Madeira kuuluu Portugaliin ja tämä rehevä, vuoristoinen kukkaissaari on lähellä kanarian saaria, mutta kuitenkin täällä ilmasto on kuin Suomen kesä. Ympäri vuoden. Saaren eri osissa säätila vaihtelee, kuten tänään saimme kokea, kun kävimme aamulla Unescon maailmanperintökohteessa, Fanal forestissa, satumaisessa vanhassa laakeripuumetsässä. Tänään satumaisuus lähenteli aavemaisuutta. Sen verran oli sateinen ja tuulinen keli. Usva tietenkin kuuluukin satumetsään.  Kun pääsimme takaisin pääkaupunkiin  Funchaliin, keli oli mitä parhain. Olemme kokeneet mm. Kelkkaradan alas Monten kukkulalta, kierrelleet saarta autolla, kävelleet kaupungilla, syöneet välillä aivan hyvin ja välillä erittäin hyvin. Hotellimme aamiainen on niin runsas, että siitä tulee väkisinkin "ahmiainen".  On saanut nauraa kikattaa välillä ihan kippurassa, välillä jännittää, esimerkiksi aam...

  Eilen saimme ihanan yllätysvieraan. Olipa ihanaa jutella kahvikupin ääressä, vaikka tarjottavat olivat niukat. Mutta sehän olikin yllätysvierailu. Vierailta saa myös kivoja ideoita. Katselimme olohuoneen ikkunasta puutarhaan, ystäväni tiesi siellä talven alta näkyviä puita, pensaita ja kasveja nimeltä. Mietimme, pitäisikö aivan seinän viereen kasvaneet puut kenties kaataa pois ja mitä tilalle? Pihalla kasvaa kärhöjä, villiviinejä, marjakuusia, joiden marjojen ystäväni tiesi olevan erittäin myrkyllisiä. Jotakin pitäisi kevään tullen karsia, mutta paljon ei malta ainakaan heti. Ehtiihän niitä sitten, mutta se ainakin kaduttaisi, jos nyppäisi pois jonkun, joka olisikin ollut aivan ihana kukka tai pensas….vaikkapa vain toisessa paikassa. Jo aiemmin tutustuin puutarhaani täällä uudessa kodissa sen verran, että kokosin ulkoa maljakkoon muutamia talventörröttäjiä. Ystäväni toi tullessaan ihanan, ison nukkumaijan. Se sai paikan olohuoneen kukkapöydältä. Asuntoon oli myös jäänyt kukkia ed...

  Tänään en keittänytkään kahvia heti herättyäni, vaan päätin istua hetkeksi miettimään, rauhoittumaan ja kirjoittamaan.  Onhan tässä jo monta viikkoa teputettu aamusta iltaan, vieläkin on kaappeja ja laatikoita, joissa vallitsee kaaos ja epäjärjestys, mutta nyt ne ongelmakohdat ovat siirtyneet kaappeihin, eivätkä muistuta itsestään koko ajan. Eli muuton pahin härdelli alkaa olla ohi. Otin servettitelineestä Elina Salmisen ja Hanna Kivisalon "Malttikortti" -pakasta yhden kortin. Siinä vinkattiin näkemään onni siinä, mitä jo on sen sijaan että olisi kiire koko ajan muuttaa elämäänsä.  Tätä muuttamista on tullut nyt harrastettua liiankin kanssa. Kahdessa merkityksessä. Ei riitä, että on muuttanut,  sen lisäksi on koko ajan pitänyt muuttaa olemassa olevaa. Välillä se on mennyt aivan koomiseksi,  kun esineet ovat yrittäneet löytää paikkaansa: olen illalla rättiväsyneenä kulkenut jonkun tekokukkakimpun kanssa huoneesta toiseen löytämättä sille paikkaa. Ei siinä tapah...

  Löysin Torista aarteen, joka ihan tuotiin eilen kotipihaan. Kerrassaan ihana, vanha peili. Sen on tarkoitus tulla vierashuoneeseen, kunhan seinämaali on kuivunut. Täällä on alkuperäinen kangastapetti yltympäriinsä joka huoneessa. Tapetti on maalattu valkoisella. Hyvin on aikoinaan tämä kohokuvioinen tapetti liimattu seinään, koska ei mitään irtoamisen tai kupruilemisen merkkiäkään ollut havaittavissa, kun maalasimme monta kerrosta, ensin pohja-, sitten pintamaalilla.  Maalasimme siis vierashuoneen seinän siltä osin, kun vanhan kirjahyllyn takaa oli jäänyt aikoinaan maalaamatta. Se iso kirjahylly on yksi niistä harvoista tänne meille jätetyistä vanhoista huonekaluista, jotka laitoimme pois. Mutta että imi maalia se kangastapetti! Ja minä yritin tarkkailla aukkopaikkoja, kun isäntä maalasi kerronksen toisensa jälkeen välillä pensselillä, välillä telalla. Laikkuja saattoi vieläkin jäädä, kun joihinkin kohtiin tuli enemmän maalikerroksia, mutta iloinen yllätys oli se, kuinka oli...

Ensin pitää olla unelma, sitten pitää uskoa siihen Ja kun se on käsillä tarvitaan vain hieman rohkeutta toteuttaa se Tuo ajatus, jonka olen kauan sitten lukenut pikku kirjasesta, olisiko Raija Maulan kirja, on koettu nyt niin todeksi. Muutimme virallisesti 1.2.25 uuteen kotiimme mieheni kanssa. Nyt, kun tavarat ovat jo jokseenkin löytäneet paikkansa, halusin aloittaa blogin ihanasta vintageunelmastamme, joka osin sitkeyden ja osin ihmeen kautta meille päätyi. Kyseessä ei ole mikään ikivanha talo, eikä myöskään kalustus. Kuitenkin kaikki johti siihen, että mummolameininki näkyy ja tuntuu tässä kodissa aivan eri tavoin kuin edellisessä kodissamme. Rakastuimme tähän kotiin ensi silmäyksellä. Tämän takia vanha kotimme meni myyntiin. Myyntiä saimmekin odotella, sillä aika ei ollut paras mahdollinen. Meidän onneksemme ehkäpä samasta syystä myös tämä kohde odotti meitä koko sen ajan, minkä entisen kodin myynti kesti.  Ennätimme haaveilla tästä siis vuoden päivät ja kävimme tätä monet kerr...